Sotatapahtumat (8-10/01 -2024) Zdanovin mukaan

 Uutena elementtinä sodassa on se, että Venäjä käytti 30.12 ja 2.1 Pohjois-Korealaisia keskipitkän kantaman ohjuksia. Yksi tärkeä seikka tässä on, että YK:n turvallisuusneuvosto, mukaan lukien Venäjä ja YK ovat asettaneet pakotteet Pohjois-Koreaa vastaan. Pakotteet kieltävät asekaupan Pohjois-Korean kanssa. Venäjä siis rikkoo omaa allekirjoitusta vastaan.

Pohjois-Korealla on seuraavat ohjukset:

KN-23: kantama <690km, panos vajaat 500kg, hinta 3M USD

KN-24: kantama noin 400 km, panos alle 500kg, hinta 1,5M USD

Lisäksi puhutaan Hwasong ja KN-25, KN-02, KN-18 ohjuksista. 

Pohjois-Korea on myynyt ohjusten lisäksi laukaisualustat, jotka ilmeisesti näkyvät USA:n vakoilusatelliiteissa. Tämä selittäisi miksi US on kertonut tiedon näistä ohjuksista julkisuuteen varmana asiana. US on vienyt asian YK:n käsittelyyn, koska kyseessä on tilanne, jossa turvaneuvoston yksi jäsen rikkoo oman allekirjoituksensa Pohjois-Korean pakotteissa.

Kannattaa huomata, että pohjoiskorealaisten ja ehkä iranilaisten ohjusten käyttö kertoo, että Venäjän oma teollisuus ei pysty kaikista ponnisteluista huolimatta tuottamaan riittävästi aseita rintaman tarpeisiin. Teknisesti nuo ohjukset eivät tuo uutta elementtiä sotaan. Kyse on politiikasta ja sotataloudesta. Venäjän omia ohjuksia on viime aikoina alkanut putoilla sen omalla alueella (esim Voronezin alueella alas tipahti 2 risteilyohjusta, toinen putosi kylään, jossa kuoli noin 10 ja haavoittui 20 ihmistä), koska ohjukset ovat ikivanhoja tai neuvostoaikaisten ohjusten uudempia kopioita.

Ortodoksisena jouluna Venäjän hyökkäystoiminta oli säästöliekillä, mutta on nyt 2 viime päivän aikana lähtenyt uuteen nousuun: yhteenottoja oli jaksolla 35 + 67 + 77. Vielä ollaan kuitenkin selvästi alle länsimaisen Joulun tienoon noin 100 yhteenottoa per päivä tason alapuolella. Jaksolla Venäjä teki vain muutaman Shahed iskun (noin 10). Sen sijaan Venäjän tykistö jatkoi siviiliväestön ampumista 100 - 130 asutuskeskusta per päivä tahtiin. Jokainen isku oli sotarikos. Venäjä oli aktiivisin Avdiivkan suunnalla. Siellä tapahtui 21+18+24=63 yhteenottoa (35% kaikista iskuista). Kaksi muuta merkittävää suuntaa ovat olleet Marinka ja Dneprin vasen ranta Hersonin eteläpuolella. Muilla suunnilla on ollut muutama yhteenotto per päivä. Kiivaimpina päivinä Venäjä on iskenyt lentokoneilla jopa 69 kertaa, kun Ukrainan vastaavia iskuja on parhaimmillaan noin 10 per päivä.

Venäjän arvioidut tappiot jaksolla olivat: 2060 kaatunutta, 16 tankkia, 36 panssaroitua miehistövaunua, 31 tykkiä, 5 raketinheitintä, 2 ilmatorjuntajärjestelmää, 23 FPV lennokkia, 19 risteilyohjusta, 52 autoa, 9 erikoistekniikkaa. Eli kalustoa oli liikkeellä vähän. Venäjä teki kolmea joukkojen uudelleen ryhmittelyä (Kupjansk, Bahmut->Avdiivka ja Herson->Krim), mikä myöskin hiljensi menoa.

Käihkö teki Ylellä numeroa siitä, kuinka paikalleen jumittunut kulutussota on eduksi Venäjälle. Mielestäni tämä ei ole mitenkään selvää. Venäjä pystyy ampumaan noin 10 000 tykinammusta per päivä Ukrainan 2000 vastaan. Kuitenkin kannattaa huomata, että Venäjän tykistön kantama on pienempi kuin Ukrainan länsimaisten Haupitsien, ammukset ovat epätarkempia ja epäluotettavampia. Ukraina pystyy esim ampumaan tarkkaa tykkitulta Dneprin yli suojatakseen Dneprin etelärannan sillanpäätään, eikä Venäjä pysty vastaamaan vastatykistöammunnalla.

Pakotteet purevat koko ajan lujempaa, siksi kotirintamalla on koko ajan kasvama määrä ongelmia: lentokoneita ei pystytä huoltamaan normaalisti, koska koneet on varastettu eikä niihin saa osia tai edes teknikoita, joilla olisi asianmukaiset sertifikaatit, kaukolämpöverkot ja sähköverkot riippuvat länsimaisesta elektroniikasta, jota pelkästään huoltotoimiin tarvitaan suuria määriä. Harmaat tuontimenetelmät pystyvät vastaamaan kysyntään vain osittain. Mobiiliverkkoihin Venäjä ei saa uusia tukiasemia eikä niitä voida päivittää 5G tasolle - verkoissa on menossa kannibalisaatio. Tukiasemia puretaan ja siirretään paikasta toiseen, jotta "tärkeillä" alueilla verkko toimisi riittävän hyvin. Venäjällä sotaan tyytymättömiä on nyt ensi kertaa kahteen vuoteen enemmän kuin sodan kannattajia, jne.

Koko nykyinen sota-asetelma on syntynyt, koska länsi ei ole osannut päättää, mitä se sodalta haluaa. Eikä se siksi ole saanut aikaiseksi päätöksiä sotilaallisesta avusta siihen tahtiin kuin apua olisi tarvittu. Tällä hetkellä erityisesti USA:n avun jumi on hyvä esimerkki. Lännen päättämättömyyttä on auttanut Venäjän pitkään rakennettu vaikutustoiminta lännessä. Venäjä on käyttänyt siihen viimeisten 30 vuoden aikana miljardeja. Sen piiriin on joutunut kansalaisjärjestöjä, ajatushautomoja, poliitikkoja jne. FSB:llä esim on toimintastandardi: jos ilmaantuu uusi kansainvälinen järjestö, joka voi esiintyä Venäjää vastaan (esim ihmisoikeusasioissa) tai jota Venäjä voi käyttää horjutustoimintaan, se järjestö pyritään soluttamaan heti. Esim. FSB on pystynyt soluttamaan Amnesty Internationalin, kuten opimme viime vuonna. Akateemisella puolella on kokonaisia oppisuuntia, joiden apuun Venäjä voi luottaa, esim. reaalipolitiikka ja geopolitiikka näyttävät tuottavan tarinoita, jotka sopivat Venäjälle oikein hyvin.

Meidän on syytä tunnustaa, että sodan lopputulema riippuu siitä, mitä länsi tekee. Sotaa Ukraina-Venäjä ei käydä eristyksissä lännestä. Meidän kannalta ei ole kyse siitä, että tulos pitäisi nyt ennustaa. Kyse on siitä, mitä olemme valmiit tekemään, että Ukraina voittaa ja tulos siis sopii meille.