Kiivaat taistelut jatkuvat - lännen apu alkaa vaikuttaa

 10.05.2024

Lähteitä: Oleg Zhdanov, Ivan Yakovina, Ukraina 365, jne

Tämä juttu kattaa 3 päivän jakson 7 - 9/05 raportit (ajat on raportointipäivän mukaan, tapahtumat ovat yleensä edellisenä päivänä)

Ilmasota

Venäjä teki massiivisen ohjus- ja lennokki-iskun 8/5. Yhteensä se käytti 76 ilma-asetta, joista Ukraina pudotti 59. Joukossa oli 55 ohjusta, joista Ukraina pudotti 39 ja 21 Shahed lennokkia, joista Ukraina pudotti 20. Venäjän iskun kärki oli suunnattu Ukrainan sähkön tuotantoon ja jakeluun. Iskussa kolme lämpövoimalaa sai merkittäviä vahinkoja.

Rintamalinjalla Venäjä jatkoi liitopommituksia. Niissä Venäjän Suhoi hävittäjäpommittaja lähestyy rintamalinjaa ja reilusti ennen sitä pudottaa pommin tai pommit 10 km korkeudessa. Pommeissa on siivekkeet ja navigointi. Niiden avulla pommi liitää maaliinsa useita kymmeniä kilometreja. 

Ukraina pudotti kaksi Venäjän Suhoi-25 hävittäjää, ensimmäisen 7.5 ja toisen 9.5. Venäjä menetti yhden Suhoi-35 hävittäjän jakson ensimmäisenä päivänä ilmeisesti teknisen vian takia sen lennolla Venäjällä Ukrainasta itään (Belgorodin/Voronezin alueella). Lentäjä menehtyi. 

Hävittäjät ovat arvokkaita maaleja. Paitsi että koneet ovat arvokkaita, menetettyä lentäjää ei enää tämän sodan aikana voi korvata (vaikka lentäjä selviäisi hengissä). Nämä ovat pitkään aikaan ensimmäiset hävittäjät, jotka Ukraina on pudottanut. Aiemmin talvella Ukraina pudotti useita Venäjän hävittäjiä. Käytettyä torjuntamenetelmää arvuuteltiin innokkaasti (S200 tms). Jälkeen päin kävi ilmi, että pudotukset toteutti Patriot ohjus. Kyse lienee ollut yhdestä laukaisualustasta. Venäjä onnistui tuhoamaan sen ja Ukraina joutui lopettamaan Patriotin käytön rintamalla. Ukrainalla on vain 3 Patriot patteria (tutka-asema, komentojärjestelmä ja useita laukaisualustoja kussakin). Se tarvitsee ne maan tärkeimpien strategisten kohteiden puolustamiseen. Nyt voi arvailla, että joko Venäjän lentäjät ottivat entistä suurempia riskejä lentämällä liian lähelle rintamaa tai sitten Ukrainalla on käytössä joku uusi torjuntamenetelmä.

Eilen Ukrainalainen lennokki lensi ensi kertaa yli 1500 km matkan Bashkiriaan ja sytytti paikallisen suuren öljyn jalostamon tuleen (https://english.nv.ua/nation/gazprom-refinery-in-bashkiria-was-attacked-by-a-drone-videos-appeared-on-the-internet-50416830.html).

Eilen ukrainalaiset lennokit iskivät myös Kasnodarskii Krain alueella suuriin polttoainesäiliöihin. Ne paloivat iloisesti ainakin yli 12h. Säiliöt olivat Venäjän käymän hyökkäyssodan kannalta tärkeää selustainfraa. Krasnodarskii Krai sijaitsee Krimiltä itään.

Maasota Ukrainassa

Jaksolla Venäjä jatkoi hyökkäysmoodissa. Jakson päivinä hyökkäyksiä oli 97, 84 ja 146, eli jakson keskivaiheilla Venäjä joutui siirtämään joukkoja etulinjasta täydennettäviksi tappioiden jälkeen ja 9.5 sillä oli tuoreet joukot taas täysi hönkä päällä. Suuren aktiivisuuden takia Venäjän miestappiot olivat korkeita. Venäjän hyökkäystoiminta oli aktiivisinta Avdiivkassa (yhteensä 103 hyökkäystä), Bahmutin suunnalla (yhteensä 60 hyökkäystä), Novopavlovskin (Marinkan) suunnalla (yhteensä 37 hyökkäystä) ja Kupjanksin suunnalla (yhteensä 36 hyökkääystä). Eteläisellä rintamalla Venäjä aktivoitui 9.5 ja teki yhtenä päivänä 19 hyökkäystä. 

Ukraina onnistui 8.5 mennessä jumittamaan rintaman. Tässä tuntui jo US avun vaikutus. Saapuneilla ammuksilla Ukraina on pystynyt ampumaan tykistöllä jo ilman tiukkoja päivittäisiä rajoja. Eturintaman joukot voivat pyytää tulitukea ja yleensä tykistö pystyy sitä antamaan. Tuoreiden joukkojen avulla 9.5 Venäjä saavutti taas taktista edistystä Bahmutista pohjoiseen Siverskin mutkan etelärintamalla. Ukrainan miespulan takia siellä oli ollut yksi prikaati kokonaisen vuoden rintamalla ilman rotaatiota. Zhdanovin mukaan tämä kertoo ongelmista joukkojen johtamisessa.

Venäjän arvioidut tappiot jaksolla olivat 3430 kaatunutta, 49 tankkia, 68 panssaroitua miehistövaunua, 90 tykkiä, 2 ilmatorjuntajärjestelmää, yksi raskas raketinheitin, 92 FPV lennokkia, 141 autoa, 19 erikoistekniikkaa, yksi taisteluvene (Krimin länteen työntyvän niemen rannikolla), 3 hävittäjää, noin 42 ohjusta, 20 Shahed lennokkia. Luvut kertovat, että Venäjä teki hyökkäykset pääosin jalkaväen voimin.

Ongelmia aseiden kanssa

Venäjän liitopommittajat alkavat ehkä väsyä. Ne ovat onnistuneet 2 kk aikana pudottamaan 20 liitopommia "vahingossa" Venäjän puolelle Belgorodin alueelle. Joko 500kg tai 1000kg pommien kantolaitteet ovat väsyneet, pommit on kiinnitetty huonosti tai sitten lentäjä ei halunnut tehdä taas päivän sotarikosta ja päätti pudottaa pommin/pommit jo ennen rintamaa. Joskus pommi putoaa keskelle kylää, yhdessä tapauksessa Venäjän puolella pommi tuhosi tai vahingoitti 30 maalaistaloa ja 10 henkilöäautoa Belgorodin alueella.

Pohjois-Korean (PK) toimittamat ballistiset muutaman sataa km kantavat ohjukset ovat osoittautuneet epäluotettaviksi. Venäjän Ukrainaan ampumista PK ohjuksista puolet on väsähtänyt matkalla ja pudonnut Venäjän puolella.  Puolet niistä on saavuttanut Ukrainan. PK tykin ammusten ruutimäärät ja -laatu vaihtelevat rajusti. Siksi ammukset lentävät vähän minne sattuu. Kuinka suuri osuus osuu maalialueelle on epäselvää.

Sota Suomen mediassa viime kuukausina

Perinteisessä Suomen mediassa, kuten YLE ja. HS, sodan kommentointi ja arviointi jättää edelleen paljon toivomisen varaa. Jos pari vuotta sitten sodan tapahtumien raportoinnissa oli parin viikon viive, nyt tapahtumia usein raportoidaan jo samana päivänä. Puutteena on lähinnä, että monet tapahtumat jäävät uutiskatveeseen ja siis valottamatta kokonaan. Lähteenä media käyttää useimmiten ns. virallisia lähteitä, kuten Venäjän ja Ukrainan virallista tiedottamista. Sen sijaan epävarmaa ja alustavaa tietoa välittäviä lähteitä käytetään harvoin jos ollenkaan. Pääsyä lähteille rajoittaa kielimuuri. Näyttää siltä, että venäjänkielisiä lähteitä käytetään niukasti. Esim. eilisestä Ukrainan lennokki-iskusta Krasnodarskii Krain alueella, virallinen Venäjä kertoi (kuten aina) että kaikki lennokit pudotettiin. Paikalliset asukkaat kuitenkin julkaisivat tulipalosta videoita sosiaaliseen mediaan. Videolla vielä kuuluu kuvaajan ääni "nyt osui seitsemäs lennokki".

Suurimmat puutteet ovat arvioinnissa:

1) Esim Yle käyttää paljon palstatilaa siihen, että se kertoo, mitä virallinen Venäjä sanoi siitä tai tästä tapahtumasta. Muotoilu on usein tyyppiä “Venäjä sanoi tai Venäjä kertoi”. Ongelmana tässä on se, että Venäjä useimmiten valehtelee, ehkä noin 98% tapauksista. Suomalainen media päätyy levittämään Venäjän valheita. Vähintään voisi odottaa, että tarina olisi systemaattisesti muotoiltu: “Venäjä väitti sitä tai tätä”. Parasta olisi, jos media jaksaisi aina etsiä toisia lähteitä ja käyttäisi mieluiten niitä. Tuskinpa kukaan on koskaan viisastunut kuuntelemalla tai lukemalla valheita? Vaikeutena medialla on, että Ukraina kertoo esim iskuista syvälle Venäjälle hyvin kitsaasti jos ollenkaan. Jos isku on tehty esim sotilastukikohtaan, edes siviilien tuottamaa sometietoa ei ehkä ole olemassa. Iskuista esim öljyinfrastruktuuriin yleensä leviää yleisön tuottamaa videomateriaalia somessa.

2) Suhde totuuteen

Suomalainen tyypillinen suhde totuuteen on musta-valkoinen. Media näkee asiakseen kertoa totuuden ja sen asenne on, että se on puolueeton tarkkailija, asioita tapahtuu maailmassa sen takia, että media voisi niistä kertoa. Jos mahdollista myös huomisen uutiset pitää kertoa jo tänään. Epävarmuutta ei median mielestä pitäisi olla. Epävarmuus saa sen epäilemään, että joku peittää jotain tai se ryhtyy kertomaan jonkun sepittämiä ennustuksia tulevaisuudesta. Ihmisten on vaikea hyväksyä sitä, että tulevaisuutta ei voi ennustaa. Siitä voi kertoa erilaisia mahdollisia kehityskulkuja eli skenaarioita, mutta on parasta jos skenaarioita on useita. Oleellista on itse asiassa kysyä, onko tämä skenaario se, minkä haluamme tapahtuvan? Jos ei ole, mitä pitäisi tehdä? Jos näyttää hyvältä, mikä voi mennä pieleen, miten riskejä voisi pienentää?

Kun asenne totuuteen on musta-valkoinen, helposti sorrutaan yksinkertaistamaan, että molemmat osapuolet valehtelee. Skandinavian lintukodon ulkopuolella, erityisesti slaavilaisessa maailmassa suhde totuuteen on monipuolisempi. Siinä on mm. seuraavia piirteitä:

a) voiko jotain jättää kertomatta? Esim asioita jätetään kertomatta, jotta vihollinen ei saisi etua ja joutuisi arvailemaan, miten esim sen takaisku tapahtui tai mistä odottaa seuraavaa iskua. Mielestäni tällainen on täysin legitiimi osa erityisesti puolustavan osapuolen viestintää.

b) Sodan osapuolen keinovalikoimaan kuuluu aina harhautus.  Harhautukseen kuuluu peitetarina. Sen tarkoitus on peittää jotain, mitä ei halua vihollisen tietävän. Sillä, että yleisö “kärsii” ei ole merkitystä. Sodassa tämä menetelmä on aina ollut käytössä. Kun sitä käyttää puolustava osapuoli, jättäisin asian rauhaan. Antaa hyökkääjän arvailla. 

Oleellista valehtelussa on tarkoitus. Valheet, joilla peitetään osapuolen sotarikokset, olisi hyvä paljastaa ja nostaa selkeästi esille. Valheet, joiden tarkoitus on tukea diktatuuria pitämällä oma kansa pimennossa pitäisi tunnistaa ja nostaa esille. Tarinat, joilla peitetään osallisten tai partnereiden saamattamomuus, olisi hyvä nostaa esille.

3) Kansainvälisen politiikan asiantuntemus ja toimittajat vaikuttavat siiloutuneilta. Koko kansainvälisen politiikan polttopiste on tällä hetkellä sota Ukrainassa. Siinä kärjistyvät ja toteutuvat monet muut vastakkainasettelut, kuten autokratiat vastaan demokraattiset maat, nationalismi vastaan vahva Eurooppa, Euroopan asema riippuvaisena tai suvereenina toimijana jne. Kommentoijat ja toimittajat keskittyvät useimmiten juuri Ukrainaan, jos siitä nyt puhutaan, mutta laajemmat kansainväliset kysymykset, jotka vaikuttavat sotaan ja joihin sota vaikuttaa jäävät käsittelemättä. Harva asiantuntija ja varsinkaan toimittaja on riittävän monipuolinen, että voisi kattaa koko kentän.

4) Ns. virallinen media käsittelee suurvaltoja silkkihansikkain: karhua ei mainita, puhutaan mieluummin mesikämmenestä. Ajatellen Suomen asemaa: pieni maa suurvallan kyljessä, tämä saattaa olla viisasta. Se kuitenkin jättää aina tilaa epäviralliselle medialle, kuten tämä blogi. Vaarana on, että Suomen poliittisilla ja muilla päättäjillä (esim eduskunta), jotka eivät näe Suomen tiedustelun tuottamaa tietoa, saavat väärän kuvan maailman menosta. Myös suurvalloissa esiintyy edelleen Venäjän hyssyttelyä. Tällaiset tapaukset olisi hyvä saada esille.